Kaksi autokuntaa lähti aamulla 26.7. Hämeenlinnasta
Yöpymiseen olimme varanneet Levilehto Apartements:sta huoneiston, johon koko 10 hengen porukka mahtui. Leville olivat jo saapuneet myös loput retkelle osallistujat.
27.7.
Vaellusreittimme alkoi Lemmenjoen kansallispuiston pysäköintipaikalta Njurkulahdesta. Ensimmäisen, helteessä taivaltamamme etapin puolivälissä oli Seatrinivan ylityspaikka, jossa siirryimme ylitysveneellä joen pohjoispuolelle. Lemmenjoen pohjoisrantaa seuraten saavuimme ensimmäiseen yöpymispaikkaamme Ravadasjärven autiotuvalle, jonka ympäristöön pystytimme telttamme. Päivän etapin pituus oli 14 km.
28.7.
Seuraavana aamuna päätimme mennä tutustumaan Ravadaskönkään putoukselle ilman reppuja ja vasta sen jälkeen lähdimme rinkat selässä kohti seuraavaa yöpymispaikkaa. Ravadasjokea seurasimme Mattit Ravadaksen leiripaikalle, jossa hetken lepäsimme ja söimme eväitä. Päivän ensimmänen ukkoskuuro osui tuon aamupäivän puoliväliin. Nousua oli siihen mennessä kertynyt jo reilusti yli 100 metriä. Tauon jälkeen alkoi kuitenkin tiukempi nousu Gaskoaivin huipulle, joka oli 320 metriä lähtöpaikkaa korkeammalla. Pohjoisen suunnalla näimme Jäkäläpään lentokentän ja Karhukorhosen kirjaston. Tunturin laella kohtasimme kapustarintoja ja pesivän keräkurmitsan. Luoteesta alkoi jo silloin nousta uusi ukkosrintama. Morgamojan Kultalalle ehdimme vielä poutasäässä, mutta pian taivas aukeni Ukkoskuuroa kesti pitkään ja vettä tuli niin paljon, että teltta-alue lainehti. Yö meni tuvassa hikoillen, mutta muuten kuivana.
29.7.
Aamulla kiipesimme Pellisenlaen kautta Miessijoen kultamaille. Rapelin lentokentän ja Casinon kautta Miessin Kuvernöörin Pihlajamäen Heikin tuvalle, jossa oli mahdollisuus tutustua kullankaivuun historiaan. Heikki ei siellä enää isännöi, mutta Lapin Kullankaivajat ovat kunnostaneet tuvan ympäristöä, rakennuksia ja välineistöä museoksi. Ennallistettuja kaivausalueita pitkin kuljimme Meriluodon valtaukselle, jossa ihmettelimme siellä vielä olevia kaivinkoneita. Ne olisi pitänyt sieltä viedä jo pois. Korhosenojan ylityksen jälkeen kiipesimme Martin Iiskon palon päälle, jossa lentokentän vierellä tutustuimme KarhuKorhosen sivukirjaston valikoimiin. Kirjastolta jatkoimme matkaa Petronellan kukkuloiden kautta Kapsuojan leiripaikalle. Kulttuuripäivämme sisälsi muutaman tiukan nousun ja kilometrejä kertyi 18.
30.7.
Keskiviikolle oli luvassa sadetta, mutta päätimme kokeilla Lemmenjoen ylitystä. Jätimme teltat pystyyn ja otimme hieman evästä ja juomaa mukaan. Morgamojan alajuoksulla olevan ensimmäisen kullan löytöpaikan kautta menimme tutkimaan Lemmenjoen ylitystä. Vesi oli kuitenkin liian korkealla ja virtaus kova turvalliselle ylitykselle. Päätimme siirtyä tutkimaan Kultahaminan lähellä olevaa ylityspaikkaa. Siellä virtaus oli heikompi, mutta vesi oli liian korkealla. Vaijoen kanjoni ja Morgam Viipuksen huiputus saivat jäädä seuraavalle retkelle. Loppu päivä meni kuitenkin rattoisasti nuotion ääressä istuessa ja varusteita kuivatessa.
31.7.
Aamulla pakkasimme varusteet auringon paisteessa. Illalla olimme jo päättäneet kiivetä Lemmenjoen rantareitin sijaan ylös Morganmaraksen rinteelle, joka on helppokulkuista kangasta. 340 metrin korkeuskäyrää pitkin kävellen, Mäntyrajaa seuraten pysyimme helteeltä suojassa. Muutama porukastamme huiputti 520 metriin kohoavan Morganmaraksen. Muut tyydyimme ihailemaan maisemia alempaa. Yöpymispaikkamme oli jo tuttu Ravadasjärven tuvan ympäristö. Tällä kerralla tutustuimme myös paikan vakioasukkaaseen Taunoon.
1.8.
Aamulla herätessä Tauno (joka siis on poro-hirvas) tutki telttamme ympäristöä. Osa ryhmästämme kävi uudelleen tutustumassa Ravadaskönkääseen ja kuruun, josta joki virtaa. Puolenpäivän aikoihin saapui jokivene Rvadasjärven laituriin. Sen kyydissä laskimme Lemmenjokea takaisin Njurkulahteen. Päivän päätteeksi ajelimme autoilla yöksi Rovaniemelle Hostel Cafe Kotiin. Yhteisellä päivällisellä alkoi jo olla mielessä ensi kesän vaellus.
2.8.
Päivän matkustamisen päätteeksi saavuimme illaksi Hämeenlinnaan.